Luonnon valinta teki meistä täydellisiä kestävyysjuoksijoita – totta vai tarua?

Nykyihmisen liikkuminen kahdella raajalla juontaa juurensa miljoonien vuosien taakse, jolloin puusta putoamisen jälkeen evoluutio muokkasi vartalomme luisen rakenteen, sekä lihakset ja jänteet vastaamaan energiataloudelliseen liikkumiseen. Kaikilla paljon liikkuvilla nisäkkäillä, joihin ihminenkin kuuluu, on sopeumia, jotka tukevat liikettä. Ihminen on kaikista nisäkkäistä ihan omassa kastissaan, eikä vähiten ainutlaatuisen lämmönsäätelyjärjestelmän ansiosta. Ihminen hikoilee koko vartalollaan, jolloin lihastyön aiheuttama ruumiinlämmön nousu ei tuota ongelmia. Raajoista kehittyi pitkiä ja ruumiinrakenteesta kevyt, jolloin saaliin perässä juokseminen helpottui huomattavasti. Lienee selvää, että juokseminen perustuu alkukantaisiin vietteihin, joka on kävelyn ohella meille kaikille luonnollinen etenemismuoto. Monia asioita on selitetty mallioppimisen kautta, mutta en usko näihin tarinoihin. Hyvä esimerkki on kasvava lapsi, joka kävelemään opittuaan pyrkii siirtymään paikasta toiseen juosten, joka on selkeästi nopeampi tapa edetä ja se avaa lapsen mielessä uuden ulottuvuuden. Kuinka moni on joutunut opettamaan lastaan/lapsiaan juoksemaan? Se on meissä jokaisessa, mutta tämä primitiivinen vietti on kokenut muutoksen, joka itselleni näyttäytyy ahdistuksenomaisena tunteena siitä, että tämä luonnon valinta yritetään selittää vääräksi.
Kirjoitukseni tarkoituksena on tarkastella juoksujalkineiden tuotekehitystä, edellä oleva ingressiteksti on vain johdatusta siihen mitä olemme ja niistä lähtökohdista, jotka siihen ovat johtaneet. Itseasiassa tarvitsemme jalkineita vain kahteen tarkoitukseen, suojaamaan ihoamme ulkoisilta kolhuilta ja suojaa kylmyyttä vastaan. Kaikkein luonnollisinta olisi liikkua paljain jaloin, jolloin poistaisimme monta ongelmaa, joista tämän päivän juoksijat kärsivät. Meillä jokaisella on ainutlaatuinen iskunvaimennusjärjestelmä sisäänrakennettuna, jossa jalkaterän nerokas toiminta on avainroolissa. Jalkaterän rakenteet ovat samassa kokonaisuudessa joustavat ja tukevat, joka mahdollistaa luisen rakenteen, sekä lihasten ja jänteiden täsmällisen toiminnan, tilanteen vaatimalla tavalla. Jalkaterän alueella on runsaasti pieniä lihaksia, joilla kaikilla on oma tärkeä roolinsa.
Juoksujalkineiden tuotekehitys, jos siitä tätä termiä voi käyttää, on varsin nuori. Se alkoi 1970- luvulla. jolloin jalkineisiin haettiin vaimennusta. Jalan törmäämistä alustaan pitäisi vaimentaa, jotta jalkaterän luinen rakenne ja koko keho säästyisi iskutukselta, johon keho altistuu jokaisella askeleella. Seuraava kehityskohde oli erilaiset tukielementit, joilla pyrittiin ehkäisemään liiallista jalkaterän kiertymistä sisärotaatioon. Myöhemmin annettiin ymmärtää, että suurin osa juoksijoista kärsi ylipronaation aiheuttamista ongelmista. Hämmästyttävää kyllä, mutta edelleen koko juoksujalkineiden markkinointisanoma nojaa näihin argumentteihin. Tämän jälkeen juoksujalkineiden tuotekehitys on jämähtänyt paikoilleen ja mitään todellista ei ole ilmaantunut. Tänä päivänä kikkaillaan pohjarakenteen erilaisilla materiaaleilla ja jotkin valmistajat luottavat nettokoron säätämiseen, josta käytetään nimitystä droppi. Edellä mainituilla ratkaisuilla ei saavuteta mitään mainittavaa, joilla olisi todellista merkitystä juoksijalle. Barefoot ideologian jalkineet ovat myös tuoneet oman mausteensa juoksemisen maailmaan, mutta kuten arvata saattaa tässäkin asiassa liian moni pyrki samoille apajille, josta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Parhaimmat jalkineet tässä kategoriassa ovat sellaiset joissa varpaiden luonnollinen toiminta mahdollistuu ja se on mahdollista vain, jos varvasosa vastaa luonnollista anatomiaa. Näiden jalkineiden avulla pidän jalkaterän alueen lihakseni toimintakykyisenä ja käytän niitä aina kuin se on mahdollista. Kyseisillä jalkineilla en juokse kuin satunnaisesti, mutta jumppatossuna ja vapaa-ajanjalkineena ne ovat vertaansa vailla.
Juokseminen on jatkuvaa interaktiivista toimintaa juoksijan ja juoksualustan välillä ja kaikki juoksijan omalla aktiivisella lihastyöllään aikaansaamat voimat välittyvät alustaan juoksujalkineen muodostaman tukipinnan kautta. Jokaisella kerralla, kun jalkaterä ankkuroituu alustaan, on kyseessä suljettu kineettinen ketju, joka yksinkertaistettuna tarkoittaa, että kaikki liikkeet mitkä tapahtuvat jalkaterän alueella tapahtuvat myös ylempänä. Törmäysvaiheessa suuri määrä energiaa purkautuu alustaan ja Newtonin kolmannen lain mukaisesti alustasta kohdistuu juoksijaan vastaavansuuruinen, mutta suunnaltaan vastakkainen reaktiovoima. Juoksujalkineelle kaikki edellä kuvattu asettaa isoja vaatimuksia, jos tavoitteena on edesauttaa luonnollisen ja taloudellisen liikkumisen edellytyksiä ja rasitusvammojen ennaltaehkäisyä. Sen tulisi kuitenkin olla tuotekehityksen kantava voima, johon olen aina uskonut. Olen suunnitellut juoksujalkineita 2000 luvun alkupuolelta alkaen ja oppi-isäni, suuri mentorini on lähes kaiken sen takana mitä juoksujalkineiden valmistusprosessi minulle tänä päivänä tarkoittaa. Saan kiittää tätä suurta mestaria siitä, että edelleen voin jatkaa työtä, jonka vilpitön tavoite on suunnitella juoksujalkineita, jotka tukisivat jokaisen juoksijan luonnollista biomekaniikkaa. Mikään muu ei merkitse minulle mitään, en usko hypetyksiin jotka tulevat ja menevät, joilla on vain oireita helpottava hetken huuma. Todellinen juoksujalkineiden tuotekehitys perustuu faktoihin, jotka eivät pala tulessakaan. Luonnon valinta teki meistä täydellisiä kestävyysjuoksijoita, meidän jokaisen tulisi kiittää ja kunnioittaa primitiivistä viettiämme, sekä ainutlaatuista kehoamme, jonka nerokas toiminta mahdollistaa kaikki lihastyön muodot joihin itse kukin on motivaationsa suunnannut. Tunne itsesi ja opettele kuuntelemaan kehosi viestejä, saat reaaliaikaista tietoa, jos pysähdyt kuuntelemaan herkällä korvalla.