Juoksemisen sietämätön keveys

On jälleen se aika vuodesta, jolloin hyvin moni tekee päätöksen elämänmuutoksesta. Halu pudottaa painoa, vyötärölle kertyneitä makkaroita ja ehdottomasti parempaa fyysistä kuntoa. Netin syövereistähän löytyy, jos jonkinmoista ohjelmaa ja lupauksia paremmasta elämästä. Siispä tuumasta toimeen ja lenkille. Mitähän siinä netistä löytyneessä ohjelmassa kerrottiin? Tuskin mitään oleellista tai ainakaan asiaa, jota en jo tietäisi. Minähän pelasin nuorena jalkapalloa ja talvisin jääkiekkoa, joten juokseminen on varsin helppoa niihin verrattuna. Juoksen aluksi vain kympin lenkin, sehän on vain 10 kilometriä. Juoksukengät ovat vain 3 vuotta vanhat, joten nehän kelpaavat varsin mainiosti. Lenkki lyhenee kolmeen kilometriin ja ihan vain siitä syystä, että juokseminen on niin äärettömän työlästä. Juoksu on aivan paska laji.

Olen fysioterapeutti ja pitkällä kokemuksella, jalkineiden suunnittelun lisäksi. Huomiot, joita olen matkan varrella tehnyt, ovat muovanneet käsitystäni ihmisyydestä ja myös siitä, kuinka erilaisia tai toisenlaisia me kaikki olemme. Itselläni on myös vahva käsitys juoksemisesta ja se ei ole enää pelkkä mielipide. Olen juoksemiseen ja siihen liittyviin asioihin perehtynyt, muun muassa tutkimalla askellusta, varovasti arvioiden tuhansilta eri ihmisiltä. Juoksemisen biomekaniikka mukaan lukien eli mitä kehossa tapahtuu juoksutapahtuman aikana. Kirjallisuus aiheesta on lähinnä piipertämistä ja omasta mielestäni aivan liikaa yksityiskohtiin paneutumista, josta ei ole oikein mitään irrotettavissa käytäntöön.

Kerron kuitenkin erään merkittävän asian, joka tulee esille lähes kaikkien ihmisten osalta, joiden askellusta olen tutkinut. Kaikki, korostan kaikki, jotka juoksivat paljain jaloin, niin mitään merkittävää ei tullut esille. Eikö se ole teistäkin hämmästyttävää, ottaen huomioon kuinka paljon erilaisia rasitusperäisiä vaivoja ilmenee? Sen jälkeen, kun jalkoihin puettiin jalkineet ja juokseminen jatkui, niin ongelmat alkoivat. Tämä ilmiö oli minulle henkilökohtaisesti silmät avaava kokemus. Toinen vahva kokemus liittyy lapsiin, joiden jalkoihin on puettu jalkineet. Miksi lapset riisuvat jalkineet aina kun se on mahdollista ja silloinkin kun vanhempi/vanhemmat eivät sitä pidä sopivana. Mielestäni kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta eli lapsi kokee, että jalkineet ovat liikaa. Kyse on myös hyvin luonnollisesta ilmiöstä eli maadoittamisesta pinnan muotoihin. Onhan aivan kiistaton asia, että jalkapohjan kautta tuleva informaatio, asentotunto tai proprioseptio, on ratkaisevan tärkeää. Tärkeää siten, että asentotunnon kautta keho tulkitsee sitä ja pyrkii homeostaasiin joka tilanteessa. Lapsen kohdalla jalkineet ovat ylimääräinen ”este”, joka estää luonnollisuuden. Edelleen pieni lapsi ei ole vielä sekoittanut kehonsa toimintaa jalkineiden kautta. Mielestäni jalkineet ovat ylivoimaisesti suurin syy siihen, miksi erilaisia ongelmia ilmenee koko kineettisen ketjun alueella.

Aasinsiltana edelliseen tekstiin, miksi suunnitteluni pohjaa tiettyihin asioihin, joihin myös vahvasti olen sitoutunut. Ensimmäinen ja tärkein on ihmiskehon nerokkaan toiminnan kunnioittaminen. Juuri tämän asian vuoksi jalkineiden pohjarakenteet myötäilevät jalkaterän luonnollista anatomiaa. Nämä muodot eivät ole suunniteltu sattumalta, vaan yksinkertaisesti sen tosiasian takia, että askeleesta saataisiin niin luonnollinen kuin se kengät jalassa on mahdollista. Samaan hengenvetoon voi todeta myös sen, että täysin luonnolliseen liikemekaniikkaan päästään vain liikkumalla paljain jaloin. Jokainen todennäköisesti ymmärtää, että paljain jaloin liikkuminen on meille kaikille hankalaa. Paljasjalkakengät ovat lähimpänä ja tähän myös uskon.

Myös tämän ideologian pohjalta lähestyn omaa suunnitteluani, tosin niin, että jalkineessa on pohjarakenne. Joten pohjarakenne joustaa saman kaltaisesti kuin jalkaterä joustaa luonnostaan, vaimennus on aivan eri asia. Vaimennus on tie, joka johtaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiin, joita vähiten odottaa. Huomionarvoinen asia on se, että meidän jokaisen keho sisältää ainutlaatuisen iskunvaimennusmekaniikan sisäänrakennettuna. Vaimennuksesta olen jo kertonut erikseen ja kirjoitukset löytyvät fb sivulta tai blogeista, joita olen kirjoittanut useita. Ylimääräiselle vaimennukselle ei ole mitään perusteita, ei ensimmäistäkään ja tällä tavalla markkinointi on luonut illuusion vaimennuksesta. Sitä samaa valhetta toistetaan kuitenkin papukaijan tavoin vuodesta toiseen.

Pitkä historia on saanut minut vakuuttuneeksi juoksujalkineen ominaisuuksista ja tietenkin omakohtainen kokemus juoksemisesta. Testaaminen ja analysointi ovat molemmat tärkeitä ja yritän pitää mielessä mitkä asiat vaikuttavat itse tekemiseen. Tämä koskee muitakin tuotteita ja pitkillä lenkeillä olen löytänyt monia asioita, joilla on oleellinen merkitys toimivuuteen. Tosin kukaan ei ota minua vakavasti, vaikka löytäisin selkeitä parannuskohteita mistä tahansa tuotteista, joita olen testannut. Tätä asiaa olen jaksanut ihmetellä, mutta se ei estä minua toteuttamasta omaa suunnitteluani jalkineiden osalta. Teen monia asioita rakkaudesta lajia kohtaan ja pidän sitä ensiarvoisen tärkeänä suunnittelun näkökulmasta. Olisin valmis tekemään yhteistyötä eri tahojen kanssa ja uskon vahvasti, että siitä olisi monelle iloa.

Juoksu ei ole paska laji, se on hieno laji, kun malttaa rakentaa juoksukunnon kestävälle pohjalle. Mitään oikotietä onneen ei ole olemassa, mutta kärsivällisyys palkitsee. Tarvitset vain riittävän määrän motivaatiota, jotta saavutat tavoitteesi. Kaikista ei tule koskaan huippuravuria, joten aseta mieluummin itsellesi tavoite, jossa voit pysyä. Juokseminen itsessään on mielestäni kehon ja mielen yhteensovittamista. Mitä pitempään juokset, sitä lähemmäksi pääset ykseyden kokemusta. Se on paljon enemmän kuin mitä kuvitella saattaa. Juoksutapahtuman liikeradat ja monotonisuus ovat ehkä suurimpana syynä miksi juuri juostessa voi kokea olevansa yhtä vallitsevan ympäristön kanssa. Juokseminen on luonnollista toimintaa, siinä sen salaisuus. Kaikki runsaasti juoksevat tietävät, jos muistavat, kuinka vaikeaa se joskus olikaan. Siitä huolimatta, kun juoksu alkaa kulkemaan eli olet muistanut riittävän usein käydä lenkillä, niin se on kokemuksena kokemisen arvoinen.

Teukka Niskanen

Fysioterapeutti 

Juoksujalkinesuunnittelija