Juoksukengän anatomia

Olen varmaan jo joskus aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut, että minulla on poikkeuksellinen uravalinta fysioterapeutille. Toisaalta, olen näin jälkeenpäin ajatellen kiitollinen tästä valinnastani tai minulle suodusta mahdollisuudesta. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna valintani on ollut äärimmäisen huono, mutta kaikkea ei voi mitata rahassa. Fysioterapeutti on liikkeen asiantuntija ja tätä taustaa vasten olen toiminut juuri oikein. Juoksujalkineen suunnittelun peruslähtökohta tulisi olla liikkeen ymmärtäminen ja kyse ei ole ainoastaan jalkaterän alueella tapahtuvien liikkeiden ymmärtämisestä. Kyse on suuremmasta kokonaisuudesta, jolloin voidaan puhua juoksemisen biomekaniikasta: hermolihasjärjestelmän toiminnasta, neuraalisesta säätelystä ja kehon toiminnan liikemekaniikasta muun muassa. Tarkoitus ei ole alkaa näpertelemään, tämä on ainoastaan muistutus siitä, että ihminen on kokonaisuus ja harvinaisen nerokas sellainen. Juokseminen on liikettä tai liikkeiden sarjaa, joka meille kaikille on se kaikkein luontaisin tapa liikkua paikasta toiseen, toki kävelyn ohella. Väitän, että loppujen lopuksi juoksemisessa on kyse alkukantaisesta vietistä, joka joko syttyy tai sammuu, riippuen kunkin yksilön aktiivisuuden tasosta.

Juoksujalkine on juoksijalle se tärkein investointi. Markkinointisanoman mukaan juoksujalkineen tärkein ominaisuus on vaimennus ja se perustuu teoriaan jonka mukaan jalan törmääminen alustaan vahingoittaa kehon rakenteita? Tämä teoria perustuu myös tarinaan jonka mukaan ihminen askeltaisi kantapää edellä. Kengät jalassa ja kävellessä askel on kantapää voittoinen, mutta kyse on opitusta liikemallista. Joku neropatti keksi joskus laittaa kenkään kantapään alle korotuksen, ajatuksena helpottaa kävelyä. Tämä kyseinen liikemalli on sitten siirtynyt myös juoksuaskeleeseen. Vielä tänä päivänä lähes kaikissa juoksemista käsittelevissä artikkeleissa/videoissa kerrotaan, että on turvallisinta askeltaa kantapää edellä? Rohkenen kuitenkin olla eri mieltä, koska pinta-alaltaan vaatimaton kantaluu ei ole tarkoitettu ottamaan suurinta kuormaa vastaan. Sen sijaan jalkaterän rakenteellisesti vahvin alue, keski-takaosa on kirjaimellisesti luotu tähän tarkoitukseen. Se selviää tarkastelemalla jalkaterän luista rakennetta jalkapohjan puolelta ja jos siihen ei ole mahdollisuutta niin riisumalla kengät jalasta asia selviää hyvin nopeasti. Kantapää edellä käveleminen ei ole erityisen mukavaa, puhumattakaan juoksemisesta. Paljain jaloin liikuttaessa jalkaterä laskeutuu alustalle lähes vaakatasossa, joka on elimistön oma luonnollinen liikemalli, myös nopein ja taloudellisin tapa liikkua. Tämä ei tarkoita päkiäaskellusta, joka ei sovellu kestävyysjuoksuun.

Oman teoriani mukaan vaimentaminen päinvastoin aiheuttaa kehon rakenteille uskomattoman monimuotoisia ongelmia, jotka voivat ilmetä koko kineettisen ketjun alueella. Perustelen lyhyesti miksi vaimentaminen on tuulesta temmattu ajatus. Jalan törmätessä alustaan syntyy suuri hetkellinen reaktiovoima, joka välittyy luiden ja jänteiden kautta lihas-jännekompleksiin. Newtonin kolmannen lain mukaisesti alustasta kohdistuu juoksijaan vastaavansuuruinen, mutta suunnaltaan vastakkainen voima ja tätä määrältään suurta energiaa voidaan tehokkaasti hyödyntää askeleen konsentrisessa vaiheessa, toisin sanoen eteenpäin suuntautuvassa voimantuotossa.  Edelleen liikettä aistivat elimet (proprioseptorit) säätelevät lihaspituudessa ja voimassa tapahtuvia muutoksia, sekä osallistuvat toiminnallaan lihasten voimantuottoon ja jäykkyyteen. Kaikki juoksijan tuottamat voimat välittyvät alustaan juoksujalkineen muodostaman tukipinnan kautta. Edellä kuvattu tapahtumien sarja on luonnollista, juuri sitä mihin ihmiskeho on vuosituhansien evoluutiokaaren aikana sopeutunut. Mielestäni on aivan järjetöntä yrittää keinotekoisesti puuttua tähän äärettömän nerokkaaseen, jalkaterän ja koko kehon luonnolliseen toimintaan. Ylenpalttinen vaimentaminen muuttaa biomekaanisen kuormituksen, joten voi syystäkin todeta, että jalkine on syypäänä lähes kaikkiin rasitusvammoihin. Tämän lisäksi kehon massakeskipiste ei koskaan ole tukijalan yläpuolella, vaan takana, josta seuraa lantiokorin kallistuminen voimakkaasti eteen. Keho korjaa näitä ylimääräisiä liikkeitä nivelkulmia muuttamalla, toisin sanoen polvikulma kasvaa ja lantio kiertyy tarpeettomasti eteen, sekä hyvin usein tipahtaa sivulle. Katastrofin ainekset ovat siis käsin kosketeltavissa. En myöskään osta väitteitä siitä, että jalkineen dropeilla olisi positiivista vaikutusta juoksijalle, kuten ei myöskään niin sanotuilla tukijärjestelmillä, joiden ajatuksena olisi ehkäistä jalkaterän liiallista kiertymistä sisäänpäin (ylipronaatio). Erilaiset ”tukipohjalliset”, joille luvataan, jos jonkinlaista käänteentekevää muutosta paremmasta elämästä, eivät saa minua vakuuttuneeksi.

Juoksujalkineessa täytyy olla välipohja, jotta tarvittava teknologia saadaan sinne mahtumaan. Juoksujalkineen tärkein tehtävä ja ominaisuus on kommunikoida jalkaterän luisen rakenteen luonnollisen toiminnan kanssa. Tämä on mahdollista sijoittamalla välipohjaan rakenteita, jotka seurailevat jalkaterän luonnollista anatomiaa ja juoksukuormituksen aikana joustavat samalla tavoin kuin jalkaterä luonnostaan askeleen eri vaiheissa. Jalkaterän etuosassa kuormituspaineen tulee jakautua kuormaa kantaville rakenteille eli MT 1 ja MT 5 vastaavat tästä tehtävästä ja kyseiset varpaiden pitkät luut ovat myös anatomisilta muodoiltaan vahvimpia. Hämmästyttävää kyllä, mutta tätä tärkeätä asiaa ei tuoda missään yhteydessä esille. Kuormituspaineen jakautuessa oikein edellä mainituille rakenteille voidaan varmistaa kaksi tärkeää asiaa, voimantuotto säilyy päkiätyöntövaiheessa eteenpäin suuntautuvana ja lopputyönnön tekevän isovarpaan rakenteet säilyvät aktiivisina. Mistään rakettitieteestä ei ole kyse, sen sijaan kyse on ihmiskehon monimuotoisen ja nerokkaan toiminnan kunnioittamisesta. Se on ollut ohjenuorani kaikki nämä vuodet. Olen oivaltanut jotakin ihmiskehon suuresta mysteeristä, siitä valtavasta potentiaalista mitä se pitää sisällään.

Jalkineessa on tietenkin päällinen tai neulos, joka rakentuu erilaisista materiaaleista. Tässä yhteydessä en lähde erittelemään käytettyjä materiaaleja, joita tulee koko ajan lisää ja kaikille luvataan jotakin hyvää. Päällisen sielu on lesti, joka täytyy suunnitella huolellisesti. Lesti mitoitetaan ja erityisesti kriittisillä alueilla lestin muodoilla on ratkaiseva merkitys lopputulemaan. Tärkein asia on hyvä istuvuus, joka saadaan aikaan lestin muodoilla ja materiaali valinnoilla. Erittäin tärkeä asia on jalkaterän etuosan riittävä tilavuus, jotta päällisen sivuilta ei tule painetta varpaiden pitkiin luihin. Päkiäponnistuksessa jalkaterän etuosa myös leviää sivuille, joka on luonnollista ja jokainen ymmärtää, ettei sitä kannata estää. Liian ahtaat juoksukengät ovat kaikkein todennäköisin syy fascia plantariksen ongelmille ja metatarsaaliluiden rasitusmurtumille. Päällisen kantaosassa on useimmiten kantakappi, jonka tarkoituksena on pitää kantapää napakasti paikoillaan. Tämän rakenteen muodoilla ja kovuudella on ratkaiseva merkitys, kuinka se muotoutuu kantapään rakenteita vasten. Päällisen suuaukossa, josta jalkaterä pujotetaan kengän sisälle, on yleensä pehmusteet, joista voisin sanoa, että mitä paksummat, sitä todennäköisemmin ne aiheuttavat käytön myötä ongelmia. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että suuaukon rakenteet eivät myötäile jalkaterän rakenteita jolloin jalkaterä pääsee liikkumaan kengän sisällä, josta seuraa mekaaninen hankaus. Nauhoituksen suhteen kannattaa olla tarkkana eli nauhoja ei kannata vetää hampaat irvessä niin tiukalle kuin mahdollista. Liian kireä nauhoitus blokkaa tehokkaasti verenkierron ja varsinkin laskimopaluun. Tästä seuraa vain ongelmia. Lienen jo aiheesta kirjoittanut aikaisemmin.

Olen saanut runsaasti palautetta juoksemista harrastavilta ihmisiltä, joista poikkeuksetta kaikki ovat olleet positiivisia. Suurin osa kiittää sitä, että kaikki vaivat ovat kadonneet ja vain kenkiä vaihtamalla. Kantakalvon ongelmista kärsiviä on runsaasti ja joissakin sitkeissä tapauksissa olen antanut henkilökohtaiset ohjeet toipumisen tueksi. Tähän saakka kaikki ovat päässeet vaivoistaan eroon, parhaimmat muutamassa päivässä. Fascia plantariksen ongelmien todetaan useassa julkaisussa johtuvan muuttuneesta biomekaanisesta kuormituksesta, mutta hoidoksi tarjotaan geelipehmusteita ja pehmeästi vaimentavia jalkineita. Henkilökohtaisesti olen täysin samaa mieltä ongelman syystä, mutta ohjeeni poikkeavat radikaalisti edellä mainituista. Kun nyt vahvasti näyttää siltä, että ohjeistukseni toimii, niin aion jatkaa tarvittaessa samalla linjalla. En edes kuvittele olevani mikään sateentekijä tai poppamies, päinvastoin, ihan tavallinen ajatteleva yksilö. Tässä tapauksessa uskon kehon parantavan itse itsensä, sille on vain annettava siihen mahdollisuus.

Henkilökohtaisesti uskon luonnon valintaan, siihen tosiasiaan, että evoluutio muokkasi ihmisestä täydellisen kestävyysjuoksijan. Jaksan loputtomiin ihastella ihmiskehon nerokkuutta ja sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Meillä kaikilla on äärettömän viisas liikuntakoneisto, ihan sisäänrakennetulla vaimennusmekaniikalla varustettuna, voiko olla parempaa?